Hiostavaa ilmaa Cannesissa

Perjantai 4.11.2011 klo 0:42 - Marco Roth

Ranskan Riviera kuulostaisi tähän vuodenaikaan houkuttelevalta, mutta G-20 maiden johtajilla saattaa olla siellä liiankin kuumat oltavat. Yhdysvaltojen ja Euroopan velkakriisit, maailmantalouden pitkään jatkunut epätasapaino, valuuttavääristymät, hidas kasvu ja sitkeä työttömyys nk. kehittyneissä maissa ja kehittyvien maiden inflaatiohaasteet luovat kehyksen vaikeille päätöksille. Ydinkysymys tulee jälleen kerran olemaan, löydetäänkö ratkaisuja, jotka kaikki hyväksyvät ja kykenevät toimeenpanemaan.

Soulissa vuosi sitten oli vahvaa henkeä, että maailmantalouden isot ongelmat on ratkaistu ja G-20 maiden kriisikokoukset voidaan jättää taakse. Kuten silloin epäilin, puhkeamatta jätetty maailmantalouden kupla ei uusien keinokuplien avulla poistunut, vaan haamurahan paisuttamien omaisuusarvojen lasku tulee olemaan edessä ja se vaikuttaa omilla dynamiikoillaan moneen asiaan reaalitaloudessa. Tämän mukana tulevat rakenteelliset muutokset maailmankauppa- ja valuuttajärjestelmään. Nämä muutokset ilmentävät vahvemmin myös uutta geopoliittista pelikenttää, jonka avainpelaajat ovat viime vuosina vaihtuneet tai vaihtumassa. Tästä taustapelistä eräänä ilmentymänä on keskustelu YK:n turvallisuusneuvoston laajentamisesta. Saa nähdä tuleeko meille laajempi turvallisuusneuvosto vai vaihtuvatko siellä vain valta-asemat enemmän nykymaailmaa kuvastavammiksi.

Cannesin huippukokous on kuudes G-20 –maiden huippukokous sen jälkeen kun George Bush marraskuussa 2008 kutsui maat koolle etsimään ratkaisuja alkaneeseen luottolamaan. Lontoon huippukokous oli viimeinen pyristely, jossa vanhan talousjärjestelmän rakenteet pyrittiin pitämään kasassa 5 triljoonan dollarin elvytyksellä. Sen jälkeen Pittsburghissä, Torontossa ja Soulissa kehittyvät maat ovat astuneet vahvemmin esiin ja vaatineet järjestelmän muuttumista kuvaamaan paremmin nykyisiä geopoliittisia voimasuhteita. Voimasuhteiden muuttumista kuvaa osuvasti se, että vuonna 1990 OECD maiden osuus maailman BKT:sta oli n. 60%, vuonna 2025 se tulee olemaan n. 30%. Tämä on saman verran kuin pelkästään Kiinan, Venäjän, Brasilian ja Intian arvioitu osuus samaan aikaan. Tämä tulee ajan kanssa näkyviin maailmankauppajärjestelmässä ja järjestelmää hallitsevien organisaatioiden päätöksentekokoneistoissa.

Nyt Cannesin kokous keskittynee agendansa mukaan vahvistamaan saatua euroalueen sopimusta, estämään kriisin leviäminen ja vauhdittamaan maailmantalouden kasvua. Kokouksessa tiedetään, että Euroopassa tehdyt ratkaisut ovat vain tilapäisapu, eivätkä ne ratkaise varsinaista ongelmaa. Ensimmäiset viestit kokouksesta kertovat, että muut maat kasaavat Euroopan johtajille kasvavaa painetta, jotta finanssipolitiikan tasolla Euroopassa otettaisiin nopeita yhdentymisaskeleita. Maailman ylijäämätalouksia – erityisesti Kiinaa ja Brasiliaa – houkutellaan käyttämään massiivista pääomaansa vahvistamaan IMF:n kriisinhallintaresursseja tulevia alueellisia talousromahduksia silmällä pitäen.

Samalla kun on keskusteltu euroalueen talouspolitiikan koordinaation lisäämisestä, keskusteluissa on ollut suunnitelmat maailmantalouden koordinaation lisäämisestä. Tavoitteena on maailmantalouden pitkään jatkuneiden epätasapainotilojen loiventaminen ja valuuttavääristymien korjaaminen. Välineitähän tälle oikeastaan jo olisi. Aiemmin tänä vuonna, G20-maat sopivat indikaattoreista, joilla voidaan arvioida makrotalouden epätasapainoa. Käytännössä tämä hyväksytty Keskinäinen arviointiprosessi (MAP) ei vain ole toiminut. Kestävä ja tasapainoinen kehitys pitää perustua siihen reaalimaailman todellisuuteen, että kaikki maat eivät voi aikaansaada kasvua viennin lisäämisen kautta. Valuuttasodan pelko on ollut haistettavissa G-20 kokouksen käytävillä.

Pystyvätkö talousmahtien johtajat Cannesissa tekemään päätöksiä, jolla tulevaa taantumaa kyetään lyhentämään ja ehkä loiventamaankin? Otetaanko siellä askeleita, joilla vanhaa maailmantalousjärjestelmää instituutioineen sopeutetaan uuteen todellisuuteen? Löydetäänkö varjopankkimarkkinoille tarvittavaa säätelykeinoa? Onko edessä protektionismin ja kahdenvälisten kauppasopimusten uusi tuleminen? Mitä mieltä sinä olet?