G-20 maiden talousministerit Pariisissa

Lauantai 15.10.2011 klo 0:06 - Marco Roth

Tänä viikonloppuna G-20 maiden talousministerit ja keskuspankkien johtajat miettivät ratkaisuja euromaiden julkisen talouden velkaongelmiin ja mahdollisuuksia estää kriisin leviäminen maailmantalouteen. Kokoukseen on ladattu suuria odotuksia Atlantin molemmin puolin. USA:n valtiovarainministerin Timothy Geithnerin lausunnot kokouksen alla ovat olleet painokkaita. Hän on haastanut ministerikollegansa päättäväisiin toimiin.

Suuria kokoukselta ei kannattane odottaa. Aiemmat vastaavat kokoukset ovat olleet ratkaisujen suhteen pettymyksiä. Yksi oletettava päätös lienee jonkinlaisten suuntaviivojen antaminen sille, miten Kreikan velat tullaan järjestelemään. Myönteistä hyrinää kokouksen alle synnytti Slovakian päätös hyväksyä Euroopan väliaikaisen vakausrahaston (EFSF) laajennetut valtuudet. Mutta samalla maailman talouslehdissä on todettu, että laajennukset eivät tule riittämään. USA:n suositus valtuuksien laajentamisesta 2,5 triljoonan tasoon kertonee haasteen laajuuden. Pelko kriisin leviämisestä muihin euromaihin kytee: muistutuksena tuore Espanjan luottoluokituksen lasku AA:sta tasolle AA- Standard & Poor’sin toimesta. Ja Italia vielä ohittanee Espanjan kriisitartunnan saajana.

Vaikka kokouksen anti tulleekin olemaan melko laimea, niin Kreikan velkajärjestelyjen osalta toivottavasti saadaan edes jonkinlaisia suuntaviivoja. Muuten kokouksen keskustelut tullevat olemaan epävirallista lähetekeskustelua Eurooppa-neuvoston kokoukseen, joka pidetään 23. lokakuuta. Cannesin G-20 kokouksessa 3-4.11 lienee odotettavissa konkreettisempia ratkaisuja, koska silloin ollaan enemmän selkä seinää vasten.

Euromaiden pitää itse löytää malli, miten vahvistaa pankkejaan niin, että Kreikan (ja mahdollisesti myöhemmin muiden maiden) velkajärjestelyt eivät niitä kaada. Monissa maissa on jo tehty ratkaisuja, että kaikkia pankkeja ei pelasteta, vain tärkeimmät. Mielihyvällä olen kuunnellut viimepäivien Saksan ja Ranskan keskusteluja siitä, miten Kreikan yksityisvelkojien pitäisi ottaa ainakin 50% tappioista omiksi tappioikseen. Tämä on selvästi suurempi määrä kuin heinäkuussa Kreikka 2 -tukipaketin aikaan sovittu (21%) tappiomäärä. Tämä kyllä  luultavimmin aiheuttaisi rahoitusjärjestelmän perusteellisen rakenteellisen uudistumisen, mutta sellainen meillä lienee joka tapauksessa edessä. Onko siihen oikea aika nyt vai myöhemmin, sitä ei kai kukaan osaa varmaksi sanoa?

Euroopan pankeille on annettu nyt 3-6 kuukautta aikaa vahvistaa taseitaan. Euroopan pankkiviranomainen EBA suosittelee, että pankkien oman pääoman määrää nostettaisiin 9%, mutta mallia tälle pääomittamiselle ei ole. Vakausrahaston rahojen käyttäminen tähän ei kuulosta hyvältä. Hyvin asiansa hoitaneet maat joutuvat siinä liikaa maksumiehiksi.

Mielenkiintoinen huomio Pariisin kokouksen agendassa on se, että Euroopan velkakriisin jalkoihin on jäämässä USA:n ja Iso-Britannian talouksien haavoittuva tilanne. Ihmettelisin, jos maailman talousjärjestelmän rakenteellisiin muutoksiin pakottava kehitys ei lähtisi liikkeelle näistä maista.