Euroalueen kriisi ja uudistuspyrkimykset

Sunnuntai 25.9.2011 klo 0:43 - Marco Roth

Viikonloppuna olen lueskellut Euroopan talous- ja rahaliiton historiasta kertovaa Euroopan keskuspankin tuoretta julkaisua. Julkaisu on melko epäortodoksinen EKP:n julkaisuksi, siinä tuodaan selkeästi esille nykyiseen kriisiin liittyvät syyt ja vahvaa pessimismiä rahaliiton tulevaisuuden suhteen. Yksi julkaisun kirjoittajista – EKP:n johtokunnan jäsen Jürgen Stark - on aiemminkin tuonut esille kriittisiä näkökulmia, mutta ei näin vahvasti.

Julkaisussa velkakriisi nähdään oireena, joka on aiheutunut politiikan epäonnistumisista ja puutteista, erityisesti talouspolitiikan koordinoinnissa. Euron ensimmäisen 9 hyvän vuoden aikana julkisia talouksia ei vahvistettu ja Vakaus ja kasvusopimusta ei noudatettu. Tulevien euromaiden julkisten menojen nopea kasvu, krooniset budjettivajeet ja nopeasti kasvavat julkiset velat eivät herättäneet päättäjiä. Tehtiin klassinen sopimusvirhe: tilannetta seurattiin ennen sopimusta, mutta sen jälkeen seuranta lopetettiin.

Lievän laskukauden aikana 2000-luvun alussa rahapolitiikkaa kevennettiin, ja matalien korkojen hyöty laitettiin julkisen talouden käyttökustannuksiin ja veronkevennyksiin. Elvyttävän politiikan vaikutukset valuivat kasvaville kiinteistömarkkinoille, kun asuntojen omaisuusarvot nousivat voimakkaasti. Nyt omaisuusarvot tullevat taas alas kun 15 triljoonan euron haamuraha kadonnee kansainvälisiltä markkinoilta.

Finanssikriisin iskiessä v. 2007 taloudet sukelsivat ja budjettivajeet kasvoivat euroalueella keskimäärin 6% BKT:sta, koska julkisia menoja ei pystytty sopeuttamaan vähentyneisiin tuloihin. Julkinen velka nousi 20 prosenttiyksikköä kolmessa vuodessa yhteensä 85% BKT:sta, lähestyen tai ylittäen 100% viidessä maassa.

Euroopan johtajat ovat painiskellet näiden kysymysten kanssa jo 1980-luvulta alkaen. Nyt viimeisimpienkin uudistuskierrosten (2003-2005 ja 2010-2011) jälkeenkin vakaan euroalueen suhteen vallitsee pessimistisiä tunnelmia.

Raportti kuitenkin ehdottaa, että julkisen talouden ohjausjärjestelmää euroalueella vahvistetaan seuraavin keinoin ja siten saadaan pitkäaikaista vakautta ja kasvua syntymään alueelle.

1. Turvallisen rajan ylittävä julkisen talouden alijäämä on jatkossa hyväksyttävä Euroopan tasolla.

2. Otetaan käyttöön automaattinen korjausmekanismi lipsumistilanteissa.

3. Luodaan säännökset taloudelliseen selvitystilaan, jotta tarvittavat sopeuttamisohjelmat eivät jää toteuttamatta.

4. Määrätään automaattiset sakot kun valtion alijäämä ylittää 3%.

5.  Perustetaan riippumaton taho, joka kansallisella ja Euroopan tasolla varmistaa sopimusten noudattamisen.

Perusongelma edelleen on, että tehtyjä sopimuksia ei noudateta. Jos sopimusten valvontaa tiukennetaan ja mennään raportin ehdottamiin tiukennettuihin sääntelyihin, on se selkeä askel kohti euroalueen yhteistä talouspolitiikkaa. Oma veikkaukseni on, että tulevaisuudessa osa EU:n maista luo yhteiseen talouspolitiikkaan perustuvan tiiviimmän unionin. Osa maista jää siitä pois ja voinee rakentaa muunlaista yhteistyötä keskenään ja uuden syntyneen unionin kanssa. Aika näyttää miten tullee käymään.