Kohti talouden ja rahamarkkinoiden yhdentymistä

Maanantai 17.5.2010 klo 3:06 - Marco Roth

Euro-valuutta selvisi ensimmäisestä kiirastulestaan, kun EU-johtajien kriisikokouksessa 8.-9.5 rakennettiin tukipaketti Kreikalle. Samassa yhteydessä luotiin kauaskantoisia linjanvetoja EU:n tulevalle kehitykselle. Pähkinänkuoressa tehdyt päätökset tarkoittavat oman valuutan vahvaa tukemista ja harppauksia kohti EU:n yhteistä talous- ja finanssipolitiikkaa. Kokouksen selkeä viesti oli: Jos haluamme menestyksen takaavat yhteiset markkinat ja yhteisen valuutan, meillä ei ole varaa 27 kansalliseen talouspolitiikkaan.

Unionin sisäisessä dynamiikassa on tapahtumassa myös selkeitä muutoksia. Unionin ydinmaat ovat kiristämässä otettaan unionin vallankahvasta. He ovat sanelemassa ehtoja, jotka muiden on hyväksyttävä tai jäätävä eristyksiin. Mielenkiintoista oli, että Iso-Britannia jättäytyi kriisikokouksen ulkopuolelle. Liberaalidemokraattien ja konservatiivien hallituksen muodostamiseen liittyvät asiat luultavasti ajoivat etusijalle. Iso-Britannia joutuu loppuvuoden aikana kovien päätösten eteen ja niiden seurauksena joutunee arvioimaan uudestaan suhdettaan EU:n tai sitten valitsemaan eristäytymisen tien. Näiden vaikeiden päätösten edessä maassa voi tulla eteen uudet vaalitkin jo ennen vuoden vaihtumista.  

Kriisikokous laittoi vauhtia myös kevään aikana keskustelussa olleeseen Euroopan valuuttarahastoon (EMF), jota ollaan perustamassa Euroopan tulevia kriisejä varten. Toteutuessaan ratkaisut tulevat olemaan merkittäviä. Uskon EMF:n tulevina vuosina ohittavan merkittävyydessä Maailman valuuttarahaston (IMF), jonka merkittävin rahoittaja Eurooppa tällä hetkellä on. Aasiallahan on oma kriisirahastonsa jo.

Kaikkiaan velkatalouteen perustuvat kulutusjuhlat ovat loppumassa. Maailmantalouden haamurahakuplan ei ole annettu puhjeta kuin osittain. Tämä on estänyt meitä menemästä totaaliseen lamaan, mutta jossain vaiheessa tämä reaalitalouteen perustumaton kupla tulee puhkeamaan. Sen vaikutukset tulevat olemaan nykyistä kriisiä suuremmat.  Luulisin, että vaikutukset tulevat olemaan Eurooppaa suuremmat USA:ssa.  USA:n viimeaikainen talouden nousu on perustunut spekulatiiviseen omaisuusarvojen pumppaukseen, ilman yhteyttä reaalitalouteen. Siksi en usko sen kauaa kestävän.

Oma kysymyksensä on energian ja luonnonvarojen jakautuminen tulevaisuudessa. Aasia on varmistamassa omaa pottiaan näistä. Euroopan energiaomavaraisuus on heikko. Se sitonee Euroopan kohtalon tulevina vuosikymmeninä Venäjään ja/tai Lähi-Idän maihin. Saattaa käydä myös niin - kuten olen joskus aiempina vuosina veikannut - että EU:n jakauduttua vuosikymmenien jälkeen pohjoisemmat maat muodostavat energiansaantiin ja talousyhteistyöhön perustuvan liiton Venäjän kanssa ja Välimeren alueen maat vastaavan liiton Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan maiden välillä. Aika näyttää miten käy.