Ei tarvitsisi uhrata sen enempää euroa kuin yhdenkään maan talouspolitiikkaakaan, kun alkaisimme kaikki elämään siten, että tavallinen elämä ei voi perustua pelkälle velkarahoitukselle - ei yksittäisten ihmisten, perheittein sen enempää kuin yritysten tai valtioidenkaan. Jos kaikilla on pelkkää velkaa ja koko yhteiskunta on velkojen varassa, ollaan ennen pitkää kaikki enemmän kuin suurissa vaikeuksissa. Sitä paitsi, pitäisi kaikkialla maailmassa lakata tukemasta ihmisiä, jotka toisten ihmisten rahoilla pelaavat ja leikkivät, ilman vastuuta tekemisistään ja vain omaa etuaan tavoitellen! Siinäpä tavoitetta, joka tasolle yhteiskunnassa.

Uskon, että tuen lupaaminen kreikalle oli selvä viesti, että taloussotkusta pääsee EU:n avulla, eikä sen seurauksena olisi enää hyödyllistä hoitaa asiaa asiaa itse, joka taas johtaa holtittoman talouspolitiikan jatkumiseen...

Sisarvaluutta olisi yksi vaihtoehto, elleipä hyväkin, mutta kannattaa ensin katsoa tilanne vielä tarkemmin tulevaisuudessa ja sitten tehdät tarvittavat johtopäätökset ja ratkaisut.

Toivottavasti Marco tekee tämän tyylisiä ajankohtaisia kirjoituksia jatkossakin. =)

Fiat-raha on kaiken pahan alku. Siitä pitää päästä eroon. Tuosta sisarvaluutasta en oikein osaa sanoa. Muutenkin sekamelskaa tämä valuuttatouhu. Nollasummapeliä.

Kiitos kommenteista. A. Nevakare, olen pohdiskellut tuota asiaa usein. Nykyinen maailmantalous perustuu lainarahalle ja Mäkisen esille nostamaan reaaliarvoihin perustumattomaan eri maiden fiat-valuuttoihin. Miten yksittäinen maa voisi irrottautua tästä järjestelmästä? Kansallisvaltioiden tuonti (lisääntyvä hyvinvointi) rahoitetaan viennillä. Ollakseen mukana kansainvälisessä kaupassa, pitää pelata nykyjärjestelmän säännöillä. Suomi on järjestelmässä voittopuolisesti hyötynyt, mutta monet maat ovat ajautuneet suuriin vaikeuksiin. Järjestelmästä yksilöinä hyötyvät parhaiten ne, jotka pääsevät ensimmäisinä käyttämään velkana luotua rahaa. Sen jälkeen sen arvo laskee. Systeemiriskinä järjestelmässä on se, että luodulle rahalle ei ole mitään reaalista vastinetta, vaan on nk. haamurahaa, josta olen parin viime vuoden aikana useinkin kirjoittanut.

Viime vuosisadalla Euroopassa (mm. Saksassa) oli mielenkiintoisia kokeiluja kaupunki-/aluekohtaisista paikallisista valuutoista. Ne saivat aikaan alueellaan täystyöllisyyden ja palvelumarkkinoiden voimakkaan kasvu. Keskuspankkien taholta tuollaiset järjestelmät on ammuttu nopeasti alas.

Kun kaikki syntyvä uusi raha on ensiksi lainarahaa, niin siinä on omat ongelmansa. Varsinkin kun rahan synnyttämisestä eivät vastaa aina valtiot vaan yksityiset keskuspankit/pankit. Yksi ratkaisu olisi se, että valtiot ottaisivat rahan luomisen monopolin itselleen. Maalaisjärjellä ajatellen fiksua olisi sitoa rahan arvo johonkin konkreettiseen. Silloin menisi myös pakko nykyisen järjestelmän vaatimalle jatkuvalle kasvulle.

Toinen esille nostamasi asia liittyy rahoitusmarkkinoiden säätelyyn sekä siihen, millaisin välinein suurten yhtiöiden johtoa kannustetaan. Monet yritykset Euroopassa - ja viime aikoina myös Suomessa - ovat siirtyneet johdon sitouttamisjärjestelmiin, jossa yhtiön johto sijoittaa yhtiöön myös omaa rahaa (erillinen yhtiö, joka omistaa yhtiön osakkeita). Tällainen sitouttamisjärjestelmä kannustaa sijoittamaan kestävämmin yhtiön tulevaisuuteen, eikä hakemaan vaan pikavoittoja. Monet yhtiöt ovat ottaneet käyttöön myös takaisinperintälausekkeen sopimuksiin, jos vastuullinen henkilö on johtanut omaa etua tavoitellen esim. yhtiön hallitusta harhaan virheellisillä luvuilla.

Polletus, kiitos rohkaisevasta kommentista. Sisarvaluutta voisi entisestään sekavoittaa muutenkin sekavaa valuuttajärjestelmää, mutta on se parempi vaihtoehto kuin koko järjestelmän romahtaminen. Kreikan osalta kyse on nimenomaan pelisäännöistä, joita EU:n pitää alkaa noudattamaan. Monet suuret unionin maat ovat jo pitkään luistaneet yhteisistä sopimuksista ja se on oikeastaan antanut siimaa muillekin joustaa sovituista pelisäännöistä.

Sorry pitkäksi venynyt vastaus.. illalla ei jaksanut tiivistää tarpeeksi vastausta... ja aihepiiri on kaikkiaan kovin laaja.

A.N & Co, miten te näette tämän eurokriisin kehittyvän? Jonkin verran olen seurannut mm. Saksan lehdistön kirjoittelua aiheesta. Se on ollut huomattavasti kriittisempää kuin meillä.

Siis mikä on ongelma talouspolitiikan ja euron välillä? Kerro yksinkertaisesti.

Mikael, haaste on se, että meillä on yhteinen valuutta, mutta erilliset talouspolitiikat.

Paineita talouspolitiikkojen yhdistämiseen on, mutta uskon asiassa edettävän pienin askelin. Talouspolitiikan pitäminen kansallisissa käsissä on tärkeää monille maille, siksi en usko asiassa edettävän nopeasti.

Toivottavasti sait kiinni ajatuksestani.

Kiitos Marco hyvästä ajattelemisen arvoisesta kirjoituksesta. Jatka samaan malliin!

Kohti liittovaltiota ollaan menossa. Pahat merkit ovat ilmassa.