Mihin menet euro?

Perjantai 5.3.2010 klo 0:13 - Marco Roth

Euroopan valuuttaunioni tarvitsee uuden perustan. Tämä on tullut selväksi Kreikan konkurssia lähentelevässä taloustilanteessa. Kreikan lisäksi Espanja, Portugali, Irlanti ja Italia ovat vaikeasti velkaantuneita, vaarantaen euron talousvakauden.

Herman Van Rompuyn puheenvuorot parlamentissa ovat alleviivanneet tilanteen vakavuutta. Helppoja ratkaisuja ei ole. Parlamentin keskusteluissa on noussut ydinkysymykseksi se, kumpi pitää uhrata, euro vai kansallinen itsemääräämisoikeus talouspolitiikassa?

Yleinen mielipide EU parlamentissa ja monien maiden mielipidekyselyissä on ollut se, että Kreikan pitää itse maksaa oma löysään rahankäyttöön ja vääristeltyihin lukuihin perustunut taloussotkunsa. Unionin kansalaiset eivät halua veroina tätä maksaa. Tämä on helppo ymmärtää. Hulvattomasti elänyttä ei auteta niin mielellään kuin ilman omaa syytään vaikeuksiin joutunutta.

Voitaisiinko Kreikka sitten erottaa euroalueesta? Näyttäisi siltä, että se ei ole mahdollista. Euroopan keskuspankin lausunnon mukaan Unionin maa on ”miltei mahdotonta erottaa rahaliitosta”. Toinen kysymys on sitten se, että ratkaisisiko erottaminen ongelmaa, vai siirtäisikö se vain sitä. Jos muiden kriisimaiden tilanne ajautuu samaan tilanteeseen, niin euroalueen lopun alku on koittanut. Esimerkiksi Espanjan syvempää kriisiä Unioni ei kestäisi.

Euroopan päämiehet lähettivät väärän viestin Kreikalle ja muille vaikeuksissa oleville maille lupaamalla heille ehdotonta tukea tässä tilanteessa. Tukea siis tulee, vaikka kuinka holtittomasti hoitaisi taloutta. Näin viedään motivaatiota hoitaa itsenäisesti ja kestävästi oman maan taloutta.

Kriisiajat ovat tehneet entistäkin näkyvämmäksi Unionin vakaussopimuksen heikkoudet. Olisiko nyt aika vaatia valtioita noudattamaan yhdessä tehtyä sopimusta? Vakaussopimuksen noudattaminen voisi olla hyvä alku euron vakaudelle ja uskottavuudelle.

Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä? Sitä, että emme uhraisi euroa, mutta heikosti asioitaan hoitaneiden maiden itsemääräämisoikeuden joissain talouspolitiikan osa-alueissa. Tämä tarkoittaisi esim. Kreikan ottaminen tiukempaan Unionin talouskontrolliin. Tällaisessa kehityksestä ollaan vain askeleen päässä siitä, että talouspolitiikka yhdentyy koko Unionin alueella. Hyväksyvätkö jäsenvaltiot sen? Onko euroalueen jäsenmailla tosiasiallista talousasioiden itsenäisyyttä enää muutenkaan? Euron kriisi on herättänyt monia EU:n perusteita koskettavia kysymyksiä.

Itse olen sitä mieltä että EU tulee etenemään talousintegraatiossa tai sitten ottaa käyttöön professori Esko Antolan esittämän ajatuksen kahden valuutan mallista: vahvat talousmaat pitäytyisivät eurossa ja sovituissa säännöissä, heikommat maat jossain euron sisarvaluutassa, jolle sallittaisiin vakaussopimusta suurempi vapaus alijäämiin yms.

Mitä sinä ajattelet asiasta?