Apulantaa maailmantalouden rattaissa

Tiistai 8.9.2009 klo 2:10 - Marco Roth

Tänään juoksumatolla hölkötellessäni taustalla soi Apulannan Ravistettava ennen käyttöä -biisi. Kuuntelin sitä miettiessäni tämänpäiväistä pankkiirien kokousta Baselissa, Sveitsissä. Siellä EKP:n pomo Jean-Claude Trichet näki talouslaman vapaan pudotuksen jo päättyneen ja edessä olevan pomppuisen tien ajanjakso. Kokouksessa viitattiin OECD:n viime viikon lukuihin, jotka veikkasivat talouden lähtevän kasvuun jo tällä vuosineljänneksellä USA:ssa, Japanissa, Saksassa ja Ranskassa. Sukellusta jatkaisivat edelleen mm. Iso-Britannia ja Canada.

Nopean elpymisen varaan ei tulevia investointeja ja palvelurakenteita kannata rakentaa. Talous on vielä hyvin herkässä vaiheessa. Monin osin virtuaalisessa ja spekulaatioihin perustuvassa maailmantaloudessa toteutuu hyvin kuuntelemani Apulannan kappaleen sanat. ”Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa. Puutteita koodissa, korvaan arvaamattomuudella. Tuntuu että tekijä unohti otsaan kirjoittaa - ravistettava ennen käyttöä.” Arvaamattomuudella korvatut virheet pitävät taloudessa kauhun tasapainoa yllä, mutta loppupeleissä maksaja löytyy useimmiten tavallisista veronmaksajista. Tämän laman aikana on miltei 2 000 miljardia dollaria jo menetetty, alaskirjattu tai maksatettu veronmaksajien kukkaroista erilaisissa pelastusoperaatioissa. Työttömyys, konkurssit ja palvelujen leikkaukset näkyvät tavallisen sukankuluttajan arjessa vielä pitkään.

Maailman talousjärjestelmää ei ravistettu ennen käyttöönottoa. Nyt se sitten nitkahtelee ja vaatii korjautuakseen paljon muutakin kuin pientä pintaremonttia. Kansainvälisen kaupan valuuttajärjestelmään ollaan remonttia jo tekemässä. Kiinan keskuspankin johtajan Zhou Xiaochuanin vaatimukseen maailmankaupan reservivaluuttakorin laajentamisesta on yhtynyt myös Nobel-palkittu taloustieteilijä Joseph Stiglitz. Hän esitti YK:n paneelissa, että muodostettaisiin yksi maailmanvaluutta kansainvälistä kaupankäyntiä varten. Zhou on ideoinut, että tällainen maailmanvaluutta voitaisiin perustaa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) suojiin. Tämä ajatus on saanut yllättävän hyvän vastaanoton myös Obaman hallinnossa. Kun pääsen tutustumaan IMF:n toimintaan marraskuun alussa, niin aion kysyä missä vaiheessa suunnitelmat ovat ja millaisia konkreettisia toteuttamistapoja sille on ajateltu. Oma veikkaukseni on, että Kiina ja Venäjä tulevat olemaan ajureita tässä muutoksessa.

Baselin kokouksen ja viikonlopun G-20 maiden kokouksen yhteinen viesti oli myös se, että sääntelyä tullaan rahoitusmarkkinoille lisäämään. Sääntely kuulostaa tarpeelliselta. Omat riskinsä on toki siinäkin, kun maailmantalouden toimintoja keskitetään ja samalla sääntelyä lisätään. Gerald Fordin sanoin, ”hallitus, joka on tarpeeksi suuri antamaan sinulle kaiken mitä haluat, on myös tarpeeksi vahva ottamaan pois kaiken mitä sinulla on”