Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa..

Torstai 3.9.2009 klo 15:26 - Marco Roth

Tällä viikolla mm. Handelsbanken ja Nordea ovat maalailleet kasvuun kääntyvää suuntaa Suomen ja maailman taloudelle. OECD:kin on parannellut tämän ja ensi vuoden talousennusteitaan. Ilmassa on siis mukavaa värinää, joka saa mielen astetta pirteämmäksi. Miten mukavaa olisikaan, jos nyt olisi jo pohjakosketus tässä lamassa saavutettu! Se helpottaisi kummasti parin seuraavan vuoden kuntabudjettien tekemistä.

Piristyneen mielen sopukoissa realismin ääni sanoo kuitenkin, että ei tässä ole vielä kaikkea nähty. Markkinaoptimismia valavat ennusteet perustuvat osin höttöiselle perustalle.  Niiden mukaan USA lähtisi tasatahtiin Kiinan kanssa nousuun. Eurooppa suunnistaisi nousuun heti heidän jäljessään. Kiinan ja Itä-Aasian tilanne näyttääkin hyvältä. Siellä on muskeleita ylläpitää elvytystä pidempään kuin muualla ja elvytysmiljardit käytetään hyödyksi infrastruktuurin rakentamiseen ja yhteiskunnallisen rakennemuutoksen nopeuttamiseen. Itä-Aasian vetämään kasvuun Suomi ei vain pääse mukaan. Meillä on kauppaa sinne liian vähän.

Tässä tarvittaisiin nyt Risto Louhenperän ideoimaa kauppamiesten ja – naisten armeijaa, jotka päätyönään myisivät suomalaisten yritysten tilauskirjat täyteen eri puolille maailmaa. Tällaisen FMIA:n (Finnish Marketing Intelligence Agengy) perustaminen maksaisi pian itsensä takaisin ja nopeuttaisi meilläkin lamasta nousemista.

Eurooppakin toipunee lamasta vuodenvaihteeseen mennessä. Sieltä tulee jonkin verran vetoapua Suomelle, mutta ei paljoa. Suomalaisten vientituotteiden kysyntä ei kasvane siellä merkittävästi vielä ensi vuodenkaan aikana. USA:n kasvun varaan lasketaan liian paljon. Heidän taloutensa rakenteelliset ongelmat ovat vielä suurelta osin korjaamatta ja siksi lyhytaikaista elpymistä seurannee taas uusi laskun aikakausi.  Kasvuennusteissa ei oteta riittävästi huomioon sitäkään, että oikeasti maailmankauppa ei ole lisääntynyt. Tyhjentyneitä varastoja nyt optimismin perässä täytellään, mutta varastojen täyttyessä pitäisi muunkin kaupan alkaa käymään.

Tavallisen ihmisen arjessa lama jatkunee vielä ainakin parin vuoden ajan siitä kun taloudessa on päästy kasvu-uralle. Työttömyyden kasvun ja lisääntyneiden konkurssien aiheuttamasta laskusta tulee vielä raskas maksettava. Jos työttömyys sulaa yhtä hitaasti kuin edellisessä lamassa, niin edessä on todella pitkä matalan kasvun tai nollakasvun aikakausi. Näin tulee tapahtumaan, jos yhteiskunnassa ei tehdä nopeita rakenteellisia muutoksia työllisyyden parantamiseksi.

Louhenperän esittämä FMIA pitäisi ajaa pystyyn valtion erityistoimin mahdollisimman pian. Perustulomalli pitänee ottaa myös uudestaan agendalle ja katsoa saisiko siitä rakennettua realistisen mallin, joka kannustaa työhön ja purkaa turhaa tukiverkostoa.