Kenen laariin tällä kertaa sataa?

Tiistai 5.8.2008 klo 2:16 - Marco Roth

Mark Twain kuvaa pankkiiria kaveriksi, joka lainaa sateenvarjoaan auringon paistaessa ja vaatii sen takaisin heti, kun alkaa sataa. Pelkästään tästä ei ole maailman rahoitusmarkkinoiden kriisissä kyse, mutta se kuvaa hyvin sitä ketkä kriiseissä aina voittavat, ja häviävät. Viime vuosikymmenen laman pankkikriisin hoito on ollut jälkikäteen rumaa luettavaa. Monet vilpittömät, työteliäät ja vastuuntuntoiset ihmiset ajettiin toivottomaan tilanteeseen. Oli mukana monia omaa holtittomuuttaan ja vastuuntunnottomuuttaan itsensä vaikeuksiin ajanutta, mutta silti Suomen taloushistorian suurin ulosotto ei ollut monelta osin reilu.

Tänä vuonna ilmestyneet Pietilän Pankkikriisin peitellyt paperit ja Konttisen Salainen pankkituki -kirjat kuvaavat pankkikriisin hoitoa rujolla tavalla. Väitetyt laittomuudet ja kähminnät saavat mielen surulliseksi. Maaliskuussa viimeiset lamassa velkaantuneet yrittäjät ja takaajat saivat velkansa anteeksi. Heillä on takanaan pitkä ja kapea tie.

Aihe on ajankohtainen, kun kansainvälinen rahoitusmaailma on taas kuilun partaalla. Selviäisimmekö me siitä tällä kertaa kuivin jaloin? Valtiovarainministeri Kataisen optimisti ensi vuoden 2 prosentin inflaatiosta (lue hintojen noususta) ja ostovoiman merkittävästä kasvusta tuntuu huojentavalta, ja samalla huolestuttavalta. Hänellä tietenkin on viimeisin tieto siitä mitä maailmalla liikkuu. Uskon itsekin optimismiin ja olen yrittänyt löytää budjettiesityksestä tai ministeriön laskelmista ne tekijät, joihin optimismi perustuu. Ne luettuani en ole yhtään sen optimistisempi. Liian moni asia on laskettu liian epävarman päälle. Toivottavasti kaikki menisi parhain päin. Nyt on kuitenkin syytä varautua myös talouden toisenlaisiin kehityskulkuihin. Jos käy huonommin, on heikoimmassa asemassa olevien tilannetta vahvistettava. Kaikenlaisesta työstä on tehtävä kannattavaa sekä kohtuuhintainen ruoka ja asuminen varmistettava. Taloudessa voidaan ottaa vähän takkiin, jos saadaan ihmiset selviämään huonommista vuosista kuivin jaloin ja täynnä tulevaisuuden toivoa.